Turun keskustassa anarkistit ovat liimailleet julistetta, jossa lukee: "Jos äänestämällä voisi vaikuttaa, se kiellettäisiin lailla." Anarkistit ovat yhtäaikaa oikeassa ja väärässä. Historiasta on paljon näyttöä, että äänestämällä on saatu niin Suomessa kuin maailmalla poliittinen suunta muuttumaan.

Mutta onko äänestämisellä oikeasti vaikutusta tänään? Vasemmiston piirissä ihmetellään, miksi juuri ne ihmiset, joiden pitäisi äänestää, jättävät äänestämättä. Rikkaat muistavat myös äänestää, vaikka heillä on kaikki muutkin vaikutuskeinot yhteiskunnassa hallinnassaan. He ajattelevat asiaa ehkä jonkinlaisena vakuutuksena.

Ystäväni Karl Marx kirjoitti Kommunistisessa manifestissa suurin piirtein seuvaavasti: nykyaikainen hallitusvalta on vain toimikunta, joka hoitaa porvariluokan juoksevia asioita. Marx oli oikeassa keväällä 1848. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli silloin vain haave, joka kummitteli Euroopassa. Silti Marx kehotti työväenluokkaa "demokratian valtaamiseen" samassa manifestissa. Ja näin sitten kävikin: sosialistinen työväenliike taisteli parlamenttiuudistukset ja yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden voimaan.

Äänioikeuden suuret päivät liittyivät kansallisen hyvinvointivaltion rakentamiseen. Kun pääoma oli pantu kansallisvaltion pulloon, pystyttiin kansallisella tasolla jakamaan työn tuloksia solidaarisesti ja rakentamaan sosiaaliturvaa, maksutonta koulutusta ja muita palveluita. Äänestämällä vaikutettiin.

Entä nyt? Pääoman henki on päästetty pullosta ja elämme globaalikapitalismissa. Hyvinvointivaltiosta on siirrytty kilpailuyhteiskuntaan, jossa veroja ja julkisia menoja leikataan äänestystulosten paljoakaan vaikuttamatta. Mistä löytyy vastavoima tälle kehitykselle? Ylikansallinen demokratia tuntuu vielä utukuvalta ja EU:kin on enemmän markkinavallan myötä- kuin vastavoima.

Politiikalla ja äänestämisellä on merkitystä vain, kun ihmiset näkevät, että muutos on mahdollinen. On vasemmiston tehtävä näyttää, että kapitalismin keisarilla ei olekaan vaatteita. Mikään luonnonvoima ei vie meiltä työpaikkoja tai pakota veroaleen. Talouskin on politiikkaa ja sitä voidaan muuttaa poliittisin päätöksin. Muutos ei toki tule yhdessä vaalikaudessa, mutta olennaista on herättää uskoa siihen, että muutos on mahdollinen.

On suuri vaara, että edustuksellinen demokratia yksinään surkastuu globaalikapitalismissa Marxin kuvaamaksi juoksevien asioiden palokunnaksi ja koko valtio uudestaan yövartijavaltioksi. Siksi edustuksellisen demokratian ohella on oltava myös suoraa demokratiaa, osallistuvaa demokratiaa ja kansojen välistä demokratiaa. Ihmisten on siksi liityttävä tänä nettiaikakautenakin yhteen ja saatava äänensä kuuluviin joka päivä. Kyse on hegemoniasta!

Mutta äänestä nyt kuitenkin! Se ei ehkä kannata heti, mutta ennen pitkää toisenlainen maailma tulee paitsi mahdolliseksi myös todelliseksi!