Vuonna 1997 Ranskassa ilmestyi tiiliskiven paksuinen "Kommunismin musta kirja". Se päätyi murskaavaan arvioon kapitalismin vaihtoehtona esiintyneelle, Venäjällä 1917 alkunsa saaneelle yhteiskuntajärjestelmälle. Moni ajatteli, että neuvostokommunismin loppu olisi ollut myös Marxin loppu. Mutta vielä mitä!

Rikkaiden muoti- ja markkinatietoisten ame­rikkalaisten lehtenä tunnettu The New Yor­ker listasi lokakuussa 1997 otsikolla "What Next?" ilmiöitä, jotka ovat tulossa muo­tiin. Yllättävää oli, että lehti veikkasi seuraavak­si vaiku­tus­valtai­sim­maksi ajatte­lijaksi maailmassa Karl Marxia. Lehden mukaan Mar­xissa on kaksi puolta: maail­man­val­lan­ku­mouk­sen profeettana hän erehtyi ja hänet myös ym­märrettiin täysin väärin. Mutta kapitalismin kriitikkona Marx on  New Yorkerin­kin mukaan otettava todella vaka­vasti.

Kiinnostus Marxiin on kasvanut samaa tahtia globaalikapitalismin vyöryn kanssa. Lontoolaisen Financial Times –lehden toimittaja John Thornhill kirjoitti Euroopan näkymistä vuodelle 2007 otsikolla "Karl's comeback. The re-emergence of Marxist influence" (28.12.2006).  Mm. BBC:n radion viimevuotisessa äänestyksessä kuulijat äänestivät Marxin kaikkien aikojen tärkeimmäksi filosofiksi. Ranskalainen Jacques Attali on myös kirjoittanut uuden kirjan Marxista. Attalin mukaan Marx vastasi jo 1800-luvulla moniin sellaisiin kysymyksiin, joita esitetään vasta nyt.

Thornhillin mukaan globalisaation uusin hyökyaalto on pääsyy, miksi Marx nousee uudelleen kasvavan kiinnostuksen kohteeksi. Miten voisi ollakaan, kun tuoreimpien arvioiden mukaan elämme maailmassa, jossa rikkain 2 % väestöstä omistaa yli 50 % varallisuudesta ja köyhin 50 % omistaa vain 1 %:n varallisuudesta.

Elämme maailmassa jossa pienen superrikkaiden joukon vauraus ja röyhkeys kasvaa yli kaikkien rajojen. He vakuuttavat meille, että kasvavat tulo- ja varallisuuserot, työelämän paheneva epävarmuus ja julkispalveluiden ja sosiaaliturvan alasajo ovat uuden globaalin ajan "luonnonvälttämättömyyksiä". Ja samaan aikaan he kuittaavat itselleen satoihin miljooniin nousevia palkkioita, voittoja ja kultaisia kädenpuristuksia.

Ei ihme, että tällainen kapitalismi nostaa Marxin uuteen arvoon. Ehkäpä kapitalismia ei voikaan ymmärtää ilman Das Kapitalia?