Maailmanpankki ennusti joulun alla globalisaatiolle valoisaa tulevaisuutta. Arvion mukaan maailmantalous jatkaa kasvuaan vuoteen 2030 kehitysmaissa noin 3 % vuosivauhdilla (per capita laskettuna).

Maailmanpankin pääväite on, että globaalitalous synnyttää kehitysmaihin ”globaalin keskiluokan”, johon vuonna 2030 kuuluisi 1,2 miljardia ihmistä. Heillä olisi ostovoimaa 11-47 dollaria päivää kohden eli porukka asettuisi nykyisen Brasilian ja Italian keskitulojen välimaastoon.

Tällä hetkellä Maailmanpankin määritelmän mukaista keskiluokkaa on 7,6 % maailman väestöstä, mutta vuonna 2030 osuus olisi 16,1 %. Maailmanpankki uskoo myös ”absoluuttisen köyhyyden” puoliintuvan 2030 mennessä. Silti noin 550 miljoonaa ihmistä eläisi alle 1 dollarin päivätuloilla vuonna 2030.

Maailmanpankin talousennusteen optimismi lepää ”globaalin keskiluokan” kulutuskyvyn varassa. Uusi ”globaali keskiluokka” ostaisi kamaa hillittömästi ja ylläpitäisi loputonta kasvua. Tuloksena esimerkiksi autonomistus nousisi massiivisesti Kiinan megakaupungeissa. (Kerettiläinen on kuitenkin tyytyväinen siitä, ettei niihin autoihin riitä enää polttoainetta 2030…)

Maailmanpankin mukaan myös maailman maiden välinen eriarvoisuus olisi vähenemässä. Silti Aasiankin alueen maiden per capita tulot suhteessa ”korkean tulotason maihin” olisivat vuonna 2030 vain noin kolmasosa, kun tuon alueen tulot tällä hetkellä ovat vajaa 20 %. Erojen tasoittuminen perustuu käytännössä Kiinan ja Intian nopeaan talouskasvuun, joka väkiluvulla painotetussa maavertailussa saa aikaiseksi väitetyn tuloksen.

Mutta Maailmanpankin ilosanomaa varjostaa se tosiasia, että eriarvoisuus maiden sisällä on jyrkässä kasvussa. Elintasoerot Kiinan tai Intian maaseudun asukkaiden ja suurkaupunkien eliitin välillä ovat tähtitieteelliset. Elintasoerot ovat kasvussa myös teollisuusmaissa, kuten Suomessa.  

Lisää kylmää kyytiä teollisuusmaiden työläisille lupaa Maailmanpankin näkemys, että talouden kasvava integraatio tekee kaikesta palkkatyöstä tällä maapallolla ”kilpailupaineen alaista”. Pääoman hallitsemassa maailmassa  se tarkoittaa, että teollisuusmaiden pieni- ja keskituloisten ansaintanäkymät synkkenevät ja epävarmuus lisääntyy.

Maailmanpankki uskoo uuden ”globaalin keskiluokan” poliittiseen mahtiin. Päinvastaista näyttöä saatiin kuitenkin Intian 2004 vaaleissa, jolloin maaseudun köyhät kaatoivat kaupunkien keskiluokkaan panostaneen hallituksen. Varmaa on, että räikeä eriarvoisuus tulee nostattamaan kasvavaa vastarintaa eri puolilla maapalloa. Olemme menossa kohti ennennäkemättömien mullistusten aikakautta.

Pääoman ehdoilla tapahtuva talouden globalisaatio on edullista niille, joilla on pääomaa.  Rikkain 1 % maailman aikuisväestöstä omistaa nykyään noin 40 % maailman varallisuudesta ja köyhin 50 % omistaa vain 1 % maailman varallisuudesta. Uskoisiko Marxkaan tätä keskittymistä?

Pelkkä talouskasvu ”vapaassa” kapitalistisessa maailmantaloudessa hyödyttää toden teolla yhä vain pienempää porukkaa. Jos näin jatketaan, ihmiskunnalla on kovat ajat edessä. Jos halutaan oikeasti luoda tulevaisuuden uskoa, on pääomanvapautta rajoitettava ja jaettava maailman voimavaroja uudestaan.