Ranska on ehdottanut, että EU säätäisi hiilidioksidiveron tuonnille niistä maista, jotka eivät suostu liittymään YK:n  ilmastosopimukseen. Näin EU rankaisisi niitä maita, jotka eivät sitoudu kasvihuonekaasujen vähentämiseen. Erityisesti tämä koskisi USA:ta ja Kiinaa. Saastuttaja maksaa –periaate on hyvä, oli sitten kyse ympäristön pilaamisesta tai työelämän perusoikeuksien polkemisesta.

Ilmastomuutoksen hillintä, torjunta, pysäyttäminen yms. on ilmestynyt poliitikkojen asialistalle. Se otetaan tosissaan vai otetaanko sittenkään? Jos todella halutaan leikata päästöjä, on tehtävä epämukavia juttuja ja pantava pääomanvapaudelle kahleita. Sellaiseen poliitikoista ei hevillä ole, ehkä toimeen tartutaan vasta kun vesi ulottuu kaulaan asti?

EU on maailman suurin talousalue. Ja samalla EU-maissa on ylivoimaisesti paras sosiaaliturva, suhteellisesti pienimmät tuloerot ja paras ympäristölainsäädäntö tällä pallollamme. Vapaa kilpailu ja globaalikapitalismi uhkaavat näitä saavutuksia. Jos EU:n ulkopuoliset maat saavat toimia ilman vastaavantasoisia ihmisoikeus-, sosiaali- ja ympäristönormeja, kilpailun "pakko" syö   EU-maiden normit ja oikeisto nauraa päälle. Ellemme sitten herää huomaamaan tätä uunotusta ja ryhdy toimeen.

Jotkut epäilevät, että aidon huolen sijasta kyse onkin yrityksestä käyttää hiilidioksidia verhona uudelle protektionismille. Mutta eikö talouden tarkoitus ole vain palvella hyvinvointimme luontia. Kun talouden luonnonlaeiksi väitetyt pakkolait alkavat uhata hyvinvointia, ovat puurot ja vellit menneet sekaisin.

Uusi Seelanti on jo ehtinyt syyttää EU:ta protektionismista siksi, että se haluaisi myös elintarviketuonnissa ottaa huomioon "ruokakilometrit". Jos EU:hun tuodaan ruokaa toiselta puolelta maapalloa, siitä perittäisiin tietty kuljetuskilometreihin perustuva haittavero. Vapaakaupan apostolit pitävät tällaista suunnitelmaa pyhäinhäväistyksenä, mutta kestävä kehityksen kannalta  ajatus kuulostaa aivan järkevältä.

Ilmastomuutosasioissa EU:sta ja sen koosta talousmahtina voisi todellakin olla hyötyä, kunhan se vapautuu oikeistolaisesta vapaiden markkinoiden ihannoinnista. Vapaat markkinavoimat eivät meitä ilmastomuutokselta pelasta. Päinvastoin. Tähän sopii Marx-sitaatti kuin kumiankka kylpyammeeseen: "Après moi le déluge![minun jälkeeni vedenpaisumus!] on jokaisen kapitalistin ja jokaisen kapitalistisen kansan mielilause".Vapaa kapitalismi tavoittelee vain ja ainoastaan suurinta tuottoa sijoitetulle pääomalle, tuli vedenpaisumus tai ei.  Nyt on tulossa...