Suomessa on muista läntisen Euroopan maista kovasti poikkeava poliittinen hallitsemistapa.  Meillä puolueet menevät vaaleihin ”sammutetuin lyhdyin”. Ne eivät kerro, millaista hallituspohjaa ne ajavat.  Puoluejohtajat vastaavat kysymykseen hallituspohjasta kahdella tavalla: a) ”annetaan äänestäjien päättää” ja b) ”hallitusohjelma ratkaisee”.

Yleensä länsimaissa kansalaisille tarjotaan vaalikampanjassa selvät hallitusohjelmavaihtoehdot, jotka merkitsevät myös käytännössä selkeästi erilaista politiikkaa.  Suomessa sen sijaan äänestäjä ei tiedä, mitä äänellään saa. Tuloksena voi olla mikä tahansa hallituspohja: punamulta, sinipuna tai porvarihallitus.  

Kun kaikilla puolueilla on kova halu hallitukseen, kuva hämärtyy entisestään. Mikään pienemmistä puolueista ei näytä haluavan ”polttaa siltoja”, vaan mumisee, kun hallitusvaihtoehdot tulevat puheeksi.

Erityisesti vihreät ovat kehittäneet opportunismiin tarvittavaa notkeaa selkärankaa. Tarja Cronberg kertoi keväällä Helsingin Sanomissa, että ”vihreiden puoluehallitus ja eduskuntaryhmä ovat päättäneet, ettei hallitusneuvotteluissa ole mitään kynnyskysymystä.” Ja Heidi Hautala jatkoi, että ”emme aio tällä kertaa antaa vastustajillemme aseita, joilla he voivat sulkea etukäteen vihreät pois hallitusyhteistyöstä.” Hautalan freudilainen lipsahdus oli samassa uutisessa: ”Mistään isoäidin myymisestä ei ole nyt kysymys. Haluamme olla tekemässä päätöksiä kokonaisuudesta…” (HS 23.4.2006).  

Mielestäni politiikan mainetta voitaisiin parantaa, jos Suomenkin vaaleissa olisi tarjolla selkeitä hallitusvaihtoehtoja, joista äänestäjät saisivat oikeasti valita. Tämä saattaisi nostaa äänestysprosentinkin lähemmäs muille pohjoismaille tyypillistä noin 80 %:n tasoa. Presidentinvaaleissa, joissa henkilöitymisen lisäksi on kyse myös selkeistä vaihtoehdoista, kansa äänestääkin innolla.  

Yritys tehdä eduskuntavaaleista pääministerivaalit ei asiaa auta - pikemminkin päinvastoin. Muualla sivistysmaissa pääministeriehdokkailla on selkeä hallitusohjelma ja hallituspohja, jonka puolueiden menestyksen varaan vaihtoehto perustuu.  Meillä esitellään pääministerikandidaatin ominaisuuksia ”Suomi Oy:n toimitusjohtajaksi”.

Suomen pääministerivaalikuvion synnyttivät demarit, jotka halusivat Lipposelle kolmatta kautta. Erityisenä maalina oli saada Vasemmistoliiton kannattajia siirtymään varmistamaan Sdp:n asema suurimpana puolueena.

Jälleen kerran Sdp on lähtenyt pelottelemaan porvarihallituksella, jonka voi mukamas estää vain Sdp:n asema suurimpana puolueena. Mutta, jos 25 %:n Sdp on hallituksessa tekemässä porvaripolitiikkaa, miten paljon se Suomen vähävaraisia lämmittää? Se lisää vain politiikanvastaisuutta ja passiivisuutta niissä yhteiskuntaryhmissä, joille äänestäminen olisi tosi tarpeellista.

Minusta vaaleissa pitäisi torjua porvariPOLITIIKKA, jotta suunta voisi kääntyä sosiaalisesti oikeudenmukaiseen suuntaan. Olisi hyvä, jos Sdp, Vasemmistoliitto ja vihreät voisivat esittää äänestäjille selkeän vaihtoehdon muutamasta keskeisestä asiasta, kuten perusturvan parantamisesta, verotuksen uudistamisesta ja julkisten palveluiden rahoittamisesta.

Suomen länsimaistumista odotellessa paras vaihtoehto niille äänestäjille, jotta veroalen sijasta haluavat verovarojen vastineeksi kunnon sosiaaliturvan ja hyvät palvelut, on äänestää Vasemmistoliittoa.  Mallia voi ottaa vaikka Hollannin sosialistisen puolueen loistavasta vaalivoitosta.