Suomessa ei osata suhtautua EU:hun luontevalla tavalla. Helposti mennään joko yleiseen hyminään tai täyteen torjuntaan. Suuressa osassa kansaa EU ei herätä enää sen kummenpia tunteita - ei vihaa eikä toiveita. Kansan enemmistöllä ei olekaan aikomus äänestää kesäkuun eurovaaleissa.

Finanssi- ja talouskriisi kuitenkin huutaa kansainvälisen yhteistyön tarvetta vapaan kapitalismin vararikkotilan korjaamiseksi. Kriisin hoidossa EU on kuitenkin osoittanut toimintayvyttömyytensä kaikessa karmeudessaan. Suuret jäsenmaat ovat sooloilleet milloin mitäkin ja EU:n omat toimet ovat olleet ponnettomia. Ainoastaan Euroopan keskuspankki EKP on viime aikoina ottanut kriisin vakavasti.

Financial Times -lehden kommentaattori Wolfgang Munchau lataa 11.5. täyslaidallisen ja syyttää EU:n nykyistä komissiota pohjattoman surkeasta kriisin hoidosta, näennäistoiminnasta ja vaikenemisesta. Kuten kala alkaa mädätä päästään samoin on käymässä komissiolle toteaa Munchau kolumnissaan "Like a fish, Europe is rotting from the head".

Munchau pitää Brysselin politiikan pahiten haisevalta sotkulta Jose Manuel Barroson jo ennen vaaleja "varmana" pidettyä uudelleenvalintaa komission johtoon. Barroso ei ole viiteen vuoteen saanut mitään aikaiseksi. Munchaun mukaan Barroso on "käyttänyt suurimman osan viidestä viime vuodesta uudelleenvalintansa varmistamiseen pikemminkin kuin virkansa hoitamiseen".  EU:n katatrofitilaa kuvaa se, ettei hommansa hoitamisella ole mitään merkitystä, vaan sopiva läänitys ratkaisee tulevankin komission puheenjohtajuuden Barrosolle. Mitään ohjelmaa Barrosolle ei tulevalle kaudelle ole esittää.

Ehkäpä EU-vaaleissa olisi korkea aika herätä ja lähettää tuoreita terveitä Brysseliin!

 

 

Islannin eduskuntavaalien 25.4. suurin voittaja oli paikallinen Vasemmistoliitto (VG). Steingrimur J. Sigfussonin johtama punavihreä puolue sai 21,7 % äänistä  lisäten kannatustaan 2007 vaaleihin verrattuna +7,4 % -yksikköä. VG:n kannatuslisäys oli kaikkein suurin, kuten myös kansanedustajien lisäys 9 paikasta 14 paikkaan (+ 5). 

Uusi "kattilapuolue" Kansalaisliike, joka  syntyi oikeistohallituksen vastaisista mielenosoituksista sai ensi yrittämällä 7,2 % kannatuksen ja 4 paikkaa. Poliittisella kartalla uusi puolue ei vielä tiedä paikkaansa.

Islannin keskustapuolue, joka on ollut oppositiossa vuodesta 2007 sai lisää kannatusta 3,1% -prosenttiyksikköä ja kaksi lisäpaikkaa.

Neljännellä sijalla kannatuksen lisäyksessä olivat sosiaalidemokraatit, jotka lisäsivät kannatustaan 3,0% ja saivat 2 lisäpaikkaa. Sosiaalidemokraatit pystyivät nyt paikkaamaan edellisten vaalien tappionsa lähes kokonaan. Vuonna 2003 demarit saivat 31%, vuonna 2007 26,8% ja nyt 29,8%.

Vaalien ehdoton häviäjä oli paikallinen kokoomus (Itsenäisyyspuolue), jonka kannatus putosi 36,6 %:sta  23,7 %:iin ja paikkaluku putosi 25 paikasta 16 paikkaan (-9).  Samalla eduskunnasta putosi kokonaan liberaalipuolue, joka sai vain 2,2 % äänistä, kun 2007 tulos oli 7,3 %.

Vasemmistopuolueet saivat yhteensä 51,5% äänistä ja 34 paikkaa 63 paikasta.  2007 vaaleissa vasemmistopuolueet  saivat vain 41,2 % äänistä ja 27 paikkaa. Vasemmiston enemmistöön johtanut vaalitulos on Islannissa ainutlaatuisen radikaali, mutta niin on myös oikeistopolitiikan luoma talouden vararikkotila.

 

Islannin Vasemmistoliitto Pohjolan menestyvin radikaalivasemmiston puolue

Vaalituloksellaan VG vahvisti asemansa Pohjolan ykkösenä radikaalin vasemmiston sarjassa. Puolue perustettiin helmikuussa 1999. Vuonna 1998 aiempi radikaalin vasemmiston puolue Kansanallianssi oli niukasti päättänyt liittyä yhteen sosiaalidemokraattien kanssa. "Vasemmiston yhdistyminen" herätti pahaa verta suuressa osassa niin Kansanallianssin kuin entisen Naisten listan ja myös ympäristöliikkeen parissa. Siksi vain paria kuukautta ennen 1999 vaaleja sai alkunsa Vasemmistoliike  - vihreä tulevaisuus (VG). Sen vaalimenestys oli ensi yrittämällä 9,1%, Vuonna 2003 tulos oli 8,8% ja 2007 tuli suuri voitto ja 14,3 % äänistä. Nyt VG hyppäsi ihan uudelle tasolle 21,7% kannatuksella.

Islannissa radikaalivasemmisto on myös historiallisesti ollut vahva. Kansanallianssin paras vaalitulos oli vuoden 1978 vaaleissa, joissa se sai 22,9% äänistä. Radikaalivasemmiston historiallinen ykkönen on kuitenkin yhä Suomen SKDL, joka vuoden 1948 vaaleissa sai 23,5 % äänistä, vuonna 1958 23,2% ja vielä 1966 21,2 % äänistä.

Tällä hetkellä Pohjolan vihreän vasemmiston liiton (Nordic Green Left Alliance) puolueista islantilaisten jälkeen kakkossijalla on Tanskan Sosialistinen Kansanpuolue (SF), joka 2007 vaaleissa nosti kannatuksensa kaksinkertaiseksi ja sai 13 % äänistä. Tuoreimmat mielipidemittaukset ennustavat sille noin 18-19 % kannatusta.

Norjassa Sosialistinen Vasemmistopuolue (SV) sai 2005 vaaleissa 8,8 % äänistä ja on siitä asti ollut mukana demarivetoisessa hallituksessa. Seuraavat vaalit ovat syyskuussa ja SF:n kannatus mielipidemittauksissa on ollut 7-8 % luokkaa.

Ruotsissa Vasemmistopuolue (Vp) ei viime aikoina ole ollut kannatuksensa huipulla. 2006 vaaleissa se sai 5,9 % kannatuksen. Tuoreet mielipidemittaukset ovat luvanneet sille 5-7 % kannatusta.

 

 

 

 

 

Vuosi 2008 vetää viimeisiään. En ole kirjoittanut riviäkään helmikuun jälkeen.  Koko blogin tarkoitus on kritisoida globaalikapitalismia. Olen voinut vaieta, sillä ne tekivät sen itse!

Syksyllä maailmanlaajuiseksi levinnyt finanssikriisi on nyt lamaannuttamassa reaalitaloutta. Kuluttajien luottamus esimerkiksi USAssa on kaikkien aikojen alhaisimmissa luvuissa. Nopea romahdus on yllättänyt niin kapitalismin kannattajat kuin vastustajat.

Luin Gaudeamuksen julkaiseman Meghnad Desain suomennetun kirjan "Marxin kosto". Suosittelen sitä niin kapitalismin puoltajille kuin kumoajille. Nykyinen kriisi tuskin merkitsee kapitalismin loppua, mutta toivottavasti säätelemätön ja samalla säädytön uusliberalismi on tullut tiensä päähän. Keynes rules again. Suuret odotukset kohdistuvat Barack Obaman hallintoon. Kun yksityinen kulutus ja investoinnit loppuvat, on voimakkaasti ja nopeasti lisättävä julkista kulutusta ja investointeja. Näin neuvoi Keynes ja näin näyttäisi Obama aikovan tehdä. Samaa sopii toivoa Suomessa.

Kapitalismissa hyvinvointi ja työllisyys ovat aina vain sivutuotteita. Kapitalismin ydintarkoitus on pääomien kasaaminen voittoa maksimoimalla. Kapitalismi on alati levoton ja ailahtelevainen - normaalin suhdannevaihtelun lisäksi se ajautuu aika ajoin syvään romahdukseen. Tätä voidaan kauniisti kutsua "luovaksi tuhoksi". Rumasti sanottuna se tarkoittaa konkursseja, työttömyyttä, varallisuuden uusjakoa, ihmisten monenlaista hätää ja kärsimystä.

Kun näin on, meidän olisi kyettävä luomaan ihmisen ja luonnon puolustukseksi "kapitalisminvastainen suojamuuri". Mitä se sitten nykytilanteessa merkitsisi jättielvytyksen lisäksi? Onko vasemmistolla asiaan jotain sanomista? Pitäisi olla. Tämän päivän Ilta-Sanomissa SDPn varapuheenjohtaja Piia Viitanen pitää SDPn vaihtoehtoa epäselvänä ja neuvoo tovereita katsomaan peiliin. Näin lieneekin jo käynyt, koska Iltalehden lööppi kertoo, että "Jutta Urpilaisesta tuli glamourkissa". Sisäsivuilla Jutta poseeraa hienoissa iltajuhlavetimissä - peiliin kelpaa siis katsella...

Posti toi viikolla myös tuoreen Transform!-lehden 3/2008. Siinä Ranskan demaripuolueesta juuri hiljattain eronnut ja uuden vasemmistopuolueen (Parti de Gauche) perustanut Jean-Luc Mélenchon kirjoittaa otsikolla "Social-Democracy is Over: We need to Build the Left That Comes After". Taidanpa iltapäivälehtien sijasta lukea Transformia, joka on luettavissa myös verkossa The Journal Transform Europe.

Hyvää uutta vuotta 2009, kaikesta huolimatta!

Tunnustan heti aluksi: olen ehdokkaana HOK Elannon edustajiston vaaleissa numerolla 1043. Näin ollen kirjoitan etäisesti omassa asiassani.  Olen HOK Elannon asiakasomistaja sitä perua, että 1993 Helsinkiin tullessani liityin heti Elannon jäseneksi sen lisäksi että olin jo aiemmin kuulunut Osuuskunta Tradekaan.

Elämme uusliberaalin pörssikapitalismin aikaa, jonka perusolemusta loistavalla tavalla Naomi Klein kuvaa uudessa kirjassaan "The Shock Doctrine. The Rise of Disaster Capitalism". Kirja on juuri ilmestynyt suomeksi nimellä "Tuhokapitalismin nousu". Suosittelen kirjaa niin osuuskauppaväelle kuin kaikille nykyiseen talouden ylivaltaan kriittisesti suhtautuville.

Vanha työväen osuustoiminnallinen liike tuhoutui lähes kokonaan 1990-luvun kapitalismin tuottamassa talouslamassa. Osasyy oli kuitenkin se, että työväen liikeyritysten johdolta usko vanhaan toimintamalliin oli mennyt ja haluttiin omaksua puhtaampia kapitalistisia toimintatapoja. Siinä sitten meni tuhkatkin pesästä. Tradeka Oy:stä, joka pyörittää Euromarketteja, Valintataloja, Siwoja ja muuta vähittäiskauppaa, omistaa 64,5% ruotsalainen pääomasijoittaja Industri Kapital. Industri Kapital on puhdasverinen edustaja (tuho)kapitalismin toimijasta, jonka ainoa tavoite on maksimoida omistaja-arvo. 
 
Tuhokapitalismin vastapainoksi me tarvitsemme yhä enemmän yhteiskunnallisesti vastuullista omistajuutta. Osuustoimintaliike syntyi aikanaan 1800-luvulla tästä ajatuksesta. Nykyisessä "pörssisääntöjen diktatuurissa"  me tarvitsemme kipeästi lisää osuustoiminnallista yritystoimintaa, jossa asiakasomistajat demokraattisesti hallitsevat yritystä. Se voisi olla  jopa järjellinen ilmaus käsitteelle "sosialismi" 21. vuosisadalla.  HOK Elannon vaalit ovat aika etäällä tästä ihanteesta, mutta äänestäminen niissä on tärkeää, jotta tuhokapitalismin seireenilaulut eivät veisi osuustoimintaa jälleen suohon. 

"Eurooppa on ainoa alue maailmassa, joka on epäpolitisoinnut politiikkansa ja taloutensa". Poliittinen tahto on tuotava takaisin politiikkaan ja "demokratiassa on voitava keskustella kaikesta".

Kuka näin puhuu, ehkäpä joku vasemmistonostalgikko? Joku, joka ei halua ymmärtää, että globalisaatiota (=lue globaalikapitalismia) ei voi vastustaa, koska se on "luonnonvoima". Näinhän meille väittävät kaikki "realistiset" asiantuntijat, vallanpitäjät ja media... 

Sitaatit eivät suinkaan ole vasemmalle kallellaan - päinvastoin. Vaatimuksen politiikan arvonpalautuksesta esittää Ranskan oikeistopresidentin Nicolas  Sarkozyn keskeinen poliittinen neuvonantaja Henri Guaino (Financial Times 10.12.2007).

Mutta - myös vasemmalla on esitettävä sama vaatimus: demokratiassa on voitava paitsi keskustella kaikesta, myös tarvittaessa päättää kaikesta. Politiikka ja demokratia koskevat myös taloudellista toimintaa. Oikeiston ja vasemmiston erottaa se, mikä on tuon politiikan sisältö. Euroopan Unionin perusongelma on se, että EU yrittää häivyttää - kuten Henri Guaino osuvasti toteaa - politiikan olemattomiin, jäljellä jää vain "tehokas hallinnointi" tai "komissiointi". Tällä tiellä EU:lla tuskin on tulevaisuutta.